syyspimiät
synkkenee,
sillä marraskuu lähenee,
eikä viellä joulumielen kynttiläiset
valaise seutuain
nämä luomakunnan hetket
laittavat suvimieleni tasaseks,
sillätavalla haluttomaks,
sillä eihän enää kuki suvikukka
kevätneilikka,
vaan yön pimeys on saanut
varjonmietteet
mut mitä minä
näistä huolin,
sillä kunhan lumi maahan ehtii
silloin mielenvalkiat kuurankukittuu,
keväthankisiksi valostuu
ja minä potkin potkukelkallain
hyvinpäin
kylille päin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti