perjantai 29. lokakuuta 2021

lehmänkello,,

lehmänkello
laitumella kilkattaa,
sillä mansikki läävälleen 
jolkuttaa,
käki kukkuu kuusikosta,
kevään ensimmäiset
ahomanssikat kukassaan

ripottelen suolakivelle suoloja,
sillä siint
mummoni lehmä lipoo
suolansa,
juoden samalla kauravelliä
jonka mummo padassaan on
mansikille suurustellut

mummon kutsusta
mansikki lypsypaikalle
kopsuttaa,
pitelen lehmän häntää
ettei se kärpäsiä hätistellessä
mummoa huitelis

kun ämpäri on
täynnä höyryävää maitoa
mummo siint kupillisen
katilleen tarjoaa
ja loput maitohinkkiin siivilöi,
kantaen sen sitten läävän sivustalla olevaan
jäähdyttämöön
jossa jääpalat purujen seassa 
maitoa jäähdyttää

lasken mansikin
lypsyhaasta laitumelle,
lehmä ei pidemmälle jolkuttele,
sillä illan hämäryys
saa sen aitaukseen pitkälleen levähtämään,
mutta märehtiä se taitaa nukkuessaankin

menen mummon perässä pirttiin,
mutta ennen sitä polkasen
paljaalla jalallani lehmän
jätökseen,sitten toisella,
sillä se on minusta jotain
aivan uskomattoman mukavaa

mummo on seurannut
touhujain,
muttei niihin
puuttunut,
vaan laittoi käsilämmintä vettä pesuvatiin
porstuan eteen jossa
pesin tuon ihanuuden
pois

pappa sitoi
urho-hevosen pihanurmen liekaan,
siinä rakas polle hyvänyön suukon
muiskautti ja siint hyväst mä hälle
porkkanan tarjoilin,
toisenkin
samalla kun silittelin sen pehmoista turpaa,
kahtelin tunteikkaita silmiään

käki jatkoi kukkumistaan,
kevätilta yöksi painumistaan
ja pian minunkin silmäni
untenmaille taipuivat,
hymyhuulin tyyntyivät




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suomalainen on,,

suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...