syysaamuni,,,

syysaamuni on

hohtavan harmaan

hiljainen,

heinäpellon riihen värinen,

huomaan

pihakuusen latvuksen

variksen olevan hereillä,

kuten aina,

ketunpoika yöllisiltä matkoiltaan

jolkuttaa,

viimeiset muuttolinnut

peltoaukealla huilaavat

ja minä tutulla aamulenkilläin,

puolileikilläin,

sillä teen näitä lenkkejä

leikkisänmielellä,

en hikihatussa jolkuttele,

perkeleitä sadattele,

vaan tunteitteni kuljettamana

 

syysaamu ei kukituta

kesämielen riemukkaita,

vaan luo hetken jolloin

olet niine hyvinesi,

itsenäsi

 

syysaamussa usvakkaassa

mieli ei hyppele

joka polun reunalle,

ei metsien kinttupoluille,

sillä se odottaa

kuurankukkien aikaa,

hetkiä jolloin pakkanen nurkissa

paukkuu,

hohtavat hankiset saavat elämäniloiset

hankisille,

hyvänmielen rinteheille