kuulas pakkasaamu
saa poskeni hetkessä
punastumaan,
sormenpäät lapasten syviin
painautumaan,
mutta luontolintu jokasään kestäväinen
nakuttaa iloisesti talipalloa
ja variksenpoika kuusen latvassa
laulelee laulujaan,
eikä hällä huurteen huuruiset silmänsäkkään,
kuten mulla,
tavallisella pulliaisella,
hyväkkäällä
punatulkut popsivat
lintulaudalta tippuneita jyväsii,
samoinkuin varpunen joka tanssahtelee
aina kun jyväsen nokkaansa ahtaa
petäjäpuussa kurre häntäänsä sukii,
mutta pian sekin
lintulaudalle kiirehtii,
poskensa täyteen sovittaa
ja pesäpuuhunsa tuotapikaa riennättyy,
sillä variksenpoika on semmoinen epeli,
et se sieltä osansa ottaa,
jos kurren retket kauemmaksi ylettyy
laitan potkukelkkaani repun
jossa on pilkkivehkeet,
kahvitermarin ja eväät
sillä tänään on
mun ensimmäinen pilkkireissu,
joten jätän lintuset ja kurren
jatkamaan pakkasaamun
touhujaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti