työmies elääkseen
työskentelee,
eurojaan laskeskelee,
monesta kulmasta niitä venyttelee,
sillä pienet ovat tienistit,
joita työstänsä saa,
niin vaivaloista on niiden hankkiminen,
hitto vie, sillä
eivä ne kotinurkissa useinkaan lie,
vaan
pitkien matkojen päässä työmaat nuo,
mutta
hän ei valita,
hymyilee vain,
sillä onhan hällä perheensä rakkahin,
joiden eteen hän ei vaivojaan valittele,
silittele kohtaloaan,
uurastaa vaan
mutta viimein hänenkin selkänsä kumartuu,
vaivoihinsa kangistuu,
eikä työhön pystykkään,
silloin
mies kalpeana kotiinsa rauhautuu,
pitkälleen pirttiinsä ahtautuu,
huokasee ja hymyilee,
sillä urakka tuli tehtyä
nääs,
hän vaimoaan vilkaisee,
lapsiaan pidempään
hymyillen leveämmin,
sillä heidän vuokseen
kannatti kaikki tuo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti