niittykukka,,

niittykukka heiluvainen

niityllään keinuttaa

neitoperhoo,

tuota luontoäiteen kaunista

siivittelijää,

joka on kuten hänkin,

kesänhetken pienokainen,

tämänsuven ainokainen

ja sitten painuu pää,

sillä pian syysmyrsky taivuttaa

kummankin pään ja alkaa heille

karut säät,

mutta kun talvipeite ohenee,

kevättuulet tuulettuu,

aukiaa kummamkin elämänliekki

hehkumaan,

kesäniittyville tahtomaan