Vuoden viimeisenä
päivänä on Luontoäiteen
illalliset,
hiljaiset,
sillä hän suruissaan katsoo
katettua Vuosipöytäänsä joka on
karsittu huomisilta,
siksi hän ei paukuttele raketteja,
kilistele kuohujuomiaan,
vaan toivoo ihmisten katsovan
luonnonhelmoihin,sinne ikimetsien
saloille,turvesoille,pihojensa perille,
sinne missä elämää ylläpitävät yrittävät
sinnitellä huomisiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti