läskisoosia hämmentelen,
hyvinmielin maustelen,
sillä onhan jouluyö,
luontoni pyhäyö,
hetki,jolloin tähtitaivas
on kirkkaimmillaan,
tunturit hiljaisimmillaan,
aattelen taaksepäin,hiihtelen
huomisiin mutta,en elämöi, sillä
tunnen tunturien voiman,luontoni
vahvemman,jotka ovat kanssain
jouluaterialla,jossa maistuu eilisyys,
nykyisyys ja tulevaisuus
tunturin tuimat tuulet
saavat riekonpojan
painautumaan
kinokseen,
pienen jänkäkoivun
kuppeeseen,sinne johon ei
neljäntuulen viimat purasekkaan
jouluyö tuntureilla on valoisampi,
kuin hetket herroin salongeissa,
notkuvien hetkien alttareilla,
sillä täällä kaikki ovat
yhteensopivia ympäristöönä,
niin minäkin,
vaikken ole poromies,
lapinjätkä rentonainen,
vaan hyvien kylien
kasvatti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti