kotopihani varis
harmaaniska pihamaata
tarkkaili,ylimääräiset
merkkaili, tutuille lauleli,
vieraimmille hävyttömyynsiä
huuteli
variksen otin untuvikkona
talteen,
se oli kaiketi pudonnut
pesästään, eikä sillä viellä
jalat kantaneet, lentotaito vähemmän
syksyllä se lenteli jo
muitten varisten tavoin,
mutta ei lähtenyt pihapiiristä
mihinkään,vaan otti kodikseen
sähkötolpan nupin, josta se minut
havaitessaan lennähteli olkapäälleni,
kurkkaili
rintataskuuni, jospa siellä olisi jotain ja
useimmiten siellä olikin koirille
tarkoitettuja
makupaloja joihin se oli mieltynyt
eilen se tutusti
olkapäälleni lennähti,
tutut jutut toteutimme, mutta
minusta se tuntui hyvästelevän
minut,sillä hänen silmänsä eivät
enää loistaneet, vaan niissä oli kyyneleitä
tänäaamuna en varistani
tavannut,
olkapäälläni tuntenut,
oli vain hiljaisuus ja hangella
varpaan jäljet jossa luki,
lennän nyt variksien ikikotiin
ja kun aikasi on,
siellä tupsahdan taas olkapäällesi ja
katsahdan rintataskuusi,
ystäväin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti