vanhemmiten ihminen haihtuu,
vaikka olisi
lujasti kiinni ajassaan,
sillä ihminen onkuin
luontopuu,
nuorena taipuvainen,
vanhempana katkevainen,
mutta yhä jaksaa laululintuja
oksillaan kannatella
ihminen on tavallinen päivä yö, hetket ja iltaisemmat, kaikki, sillä hän tarvitsee elintilaa, vaikkei mitään ois
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti