kun katselen jälkiäin,
muistan hetket
olemiset,
muistelen kuinka ne syntyivät ja
menivät,
muistan, sillä ne jäljet olivat raskailla
jaloilla kuljetut,
painavilla tunnelmilla askelletut,
mutta myös
hyvinmielin hipsuteltu,hymyhuulissa vietetty,
kaikki,sillä jokainen askel on
saatellut minut nykyisyyteeni ,
siksi minulla on
hirmuinen vimma huomisiin,mutta jarruttelen,
sillä en enää kerkiä ensimmäisten askeleitteni
tahtiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti