vanhenen päivä kerrallaan,
huomaan sen siitä,
että kaukaisemmat haihtuneet,
tuoreimmatkin,
eikä mikään ole iänikuista,
ei edes ne hetket, jolloin
kiipesin unelmissain
itseäni ylemmäksi
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti