vanhenen päivä kerrallaan,
huomaan sen siitä,
että kaukaisemmat haihtuneet,
tuoreimmatkin,
eikä mikään ole iänikuista,
ei edes ne hetket, jolloin
kiipesin unelmissain
itseäni ylemmäksi
lokakuu, eikä yhtään kevään kukkasta suven heiluvaista, vaan ainoastaan syksyn jättämiä hetkiä, tummuvia iltoja,innottomia retkiä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti