et ole enempää kuin
sinä,
vaikka välillä oletkin,
sillä ihminen onkuin
lehtipuun lehti,
juolavehnä,
jotka syksyntullen talveksi taipuvat,
keväisin vartensa täyteen mittaansa virittyvät
suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti