et ole enempää kuin
sinä,
vaikka välillä oletkin,
sillä ihminen onkuin
lehtipuun lehti,
juolavehnä,
jotka syksyntullen talveksi taipuvat,
keväisin vartensa täyteen mittaansa virittyvät
hyvät hetket syntyvät hetkistä joita tehdään korjaillaan, ajankuvaan sovitetaan ja etenkin niistä joissa jokainen luopuu jostakin toistensa ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti