kevät kesäksi käääntyy,
yön tummuus
haaleammaksi haihtuu,
hankiset purottuu,
huuhkajan ääni huhuttuu,
pikkulintusten äänet voimistuvat,
kurrenpojatkin petäjäpuussaan riehaantuvat,
pientareet vihertyvät,
jääpinnat järvissä sinistyvät,
lumpeenlehden kukkaset ilmestyvät,
vesisirkatkin heräävät veden pinnalle luistelemaan,
toisilleen huutelemaan,
pirulettejään pyörittelemään,
niin myös minäkin kevättalven poikanen olenkuin uudesti
syntynyt,
sillä ryhtini nousee,katseeni avartuu,
mieleni jokaisesta kesän pisrasta ilostuu, siksi
mielialani piehtaroi elämäin viheriöillä, kun näen kaikki
elämäni kukkaset,pensaat ja ruohosta tirkistelevät silmukaiset,nuo
pienenpienet vipeltäjäiset,
luonnon sammalikossa, ikiihanassa untuvikossa,
jossa asustavat myös he, jotka eivät siedä
päivänvaloa,
sillä he haluavat tehdä myyräntöitä,
noita maanparannus hommii, jotta maa saisi
elinvoimaa,mehevää multamaata,siksi kasvimaani tuottaa
syksyllä runsaan sadon, sillä nuo luonnon omat
maanmuokkaajat ovat aikaansaaneet sen,
siksi en ole pahoillani jos vedän tuuhean perunanvarren ylös ja havaitsen,
että ahertajat ovat ottaneet omansa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti