tapasin puita tehdessäni
ranskanräätälin,
hieman ensin ujostelin,
mutta sitten tultiin
kavereiksi,
kiva heppu ja mahtavat
viikset,pitemmät kun mulla,
puupinon sahaajalla, elämäni onnenpalojen
onkijalla
ihmisen ei kannata rakentaa itseään kaukaisempia sillä seuraava sukupolvi purkaa ne mukavuussyistä, mutta jos eivät kerkiä niin aika murenta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti