aamu on mun
alkuni, päivän synnyttäjäin,
se näyttää ikkunasta kaikki
mahdollisuuteni,
piirtää mieleeni etäisempiä,
avittaa minut päivääni menemään,
siksi kaiketi se mua venyttelee,aamukahvittelee ja
muutenkin kovasti passailee
taaksepäin käveleminen ei ole sulavan näköistä,sillä menneissä eivät kevätkukat kuki, vaan raamitetut muistot
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti