niittykukka

niittykukka hentovarsi

niityllään itseään taivuttelee,

amiraalia keinuttelee,

juolavehnän kanssa mukavia

puhelee,

sillä onhan yötön yö,

tuo keskikesän valoisa yö, jolloin

niittykukkakin pitää terälehtensä

valloittavimmillaan,

sillä pian tulee syksyn hetki,

joka karistaaa kesänlehden ja vieden

amiraalinkin hirrenkoloseen seilailemaan,

juolavehnän sijoilllee maatumaan,

hankisten alle uinumaan