ny luontoäitee hurjistui

ny luontoäitee hurjistui,

sillä tuli ukonilma raju,

meinas mennä taju,

kun salamoillaan tansitti,

puitten latvoja heilutti,

luontolinnut piiloon karkotti

vaakasuoraan sadatteli,

nutun kauluksiani puisteli,

mutta riihen räystään

alusille pakenin,

siihen kohtaan istahin

jossa on hevosen ruostunut kiinnityslenkki,

rengin kivinen penkki,

siin oottelin sadekuuron laantumista,

ukkosenjumalan pojan rauhoittumista

ja samalla ihailin sinistynyttä riihenpintaa

ja annoin aatokseni vierähtää

viiskyt vuotta taaksepäin,

niihin aikoiihin,

kun renki hevosineen

piti evästaukoo nykyiselä paikallani