onkireissu

aamuinen onkiretki

taruksella,

täällä syvän luonnon

sydänmailla,jossa luonto puhelee,

omiaan puhisee,

tuhisee,

täällä

arkielämän häly hälvenee,

ihmismieli kevenee,

hyvänmielenaatokset syleilevät

itikat tervehtivät ensiksi

aamuaurinko seuraavaksi,

sitten vesisirkat ja muut lumpeenlehtien

seassa luistelevat sirkat.

järvenselällä hauki heitti

voltin,

kuikka vastarannalla uikuttaa,

käki kauempaa kukuttuu,

kesämökissä vieraat nukkuu,

siksi siirryn onkieni kanssa

tyynenniemen siimekseen, jossa

kanervien haju tervetulottaa,

suopursu tuoksuttaa tuoksujaan

heitän onkeni järveen,

kupu on kylellään,

korjaan kohon korkeutta ja nyt se

on ryhdissään, ja ennenkuin huomaankaan

kupu hävisi veen syvyyksiin ja minä

vastavuoroisesti kiristän

siimaa, ja kas kummaa, koukussa on

kunnon ahven, tummaniskainen köriläs.

kahden tunnen jälkeen mökkiläiset

heränneet,aamuaurinko noussut

korkeammalle,linnut heränneet ja minulla

soppakalat ongittuna, perattuna.

laitan onkivehkeet lähtövalmiiksi ja vien

kalanperkeet suomättäälle,sillä olen huomannut

ilveksen seuraavan onkimistani,siksi päätän

tarjota hälle aamuherkut

paluumatkalla saan ihailla kauniista

luonnosta,jota ihmiskäsi ei ole karsinut,

mieleisekseen veistellyt, vaan täällä

piirtelee ainoastaan luontoäiteen arkkitehti