haapapuu
tikanpojan pesimäpuu
kolopuu,joka kevähällä
viimeiseksi suvipuvun yllensä
nakkaa, syksyntullen viimeiseksi nurkkaan
pakkaa,
sillä hää ei turhuuksien kanssa hätilöi
hyvät hetket syntyvät hetkistä joita tehdään korjaillaan, ajankuvaan sovitetaan ja etenkin niistä joissa jokainen luopuu jostakin toistensa ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti