vuodet vierivät,
lapsuus jää päivä päivältä
kauemmaksi,
samalla kun arki tulee lähemmäksi,
eikä ihminen enää mihinkään vartu,
kasva tahi pitene, sillä lapsuuden jälkeen
ihmisen on soviteltava itsensä yhteiskuntaan
jotkut haluavat aitiopaikoille,
toiset sivummille,mutta
useimmat hakeutuvat olosuhteittensa
luomille elämänlähteille
ihminen onkuin
luontopuu,
lintulentäväinen,
sammalpeite höttöinen, mutta ihmiset
on
toisiltaan suojattu, kuntaas muut
luonnonluomat saavat ja joutuvat
syömään toisiaan ja tämän aterioinnin
suurin ahnehtija on ihminen,
aikuinen ihminen,
toisiltaan suojeltu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti