järvenselkä on
tyyni ja huokailevan
kahisevainen,sillä kaislikot halaavat
toisiaan,
lumpeenlehdet kannattelevat
väsyneitä vesisirkkoja,
noita pitkänpäivän luistelijoita,
joita ei upota, vaikka tekisivät veen pinnalla
piruletteja,kaksoisshultseja,
kuvioita, joista ei synny laineen lainetta,
ei samanlaisia ympyröitä,
joita tulee kun tökkään
sormeni tyynen veden pintaan
soutelen,
en mihinkään,
vaan kuuntelen tyynten ääniä,
haistelen järven tuoksuja,
katselen pilviä, jotka tanssittavat
lintusii, noita tuhannen elämänsä liitäjäisii
olen onnellinen,
vaikken tiedä miksi,
tahi juuri siksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti