katu

 ikkunan takaa

katu näyttää

polulta jossa ihmiset menevät,

taluttelevat koiriaan,

ajelevat pyörillään ja muilla

liikkumisvälineillä,

toiset juoksevat,jotkut vain menevät

en tunne heitä,

eivätkä hekään,

sillä me olemme saman kadun

tuntemattomia,toistemme väistelijöitä,sillä

emme ole kotoisin täältä

ihmisiä kuitenkin olemme,

siksi emne koskettele toisiamme,

emmekä säikyttele puheillamme,

huutele korkealta,

vaan katsomme varpaitamme,

jos kasvotusten ajaudumme

kadun elämä on vilkasta,

mutta ei yhtään

läheistä,

siksi 

painelen lippa vinossa lähiön

baariin, jossa kolmen kolpakon jälkeen

kaikki ovat hyvänpäivän tuttuja