köyhät ja kurjat
ovat sekoittuneet
hyviin ihmisiin,
heihin,
jotka tuoksuvat hyviltä
näin tuumailee rantojenmies
halpa vinipullo huulillaan,
samalla kun tarkkailee
espoon keilanienmestä nykymenoa
hän on metsien mies,
mankkaan kaatopaikan
jälkeläinen,
sotavetreraanin pojan
poika,
ihminenkin
hänelle ei tule postia
keilaniemeen,
ei,sillä hällä ei ole osoitetta,
ei postilaatikkoa tahi sähköisempää,
sillä onhan hän koditon
rantojen mies,
puliukko keilaniemestä
ei hän syyttele ohikulkevia,
ei taivaan lintusia,
kohtaloaan,
ei mitään,
sillä hänen jalkansa ja mielensä
vain ohjautuivat kauan sitten väärän
elämäntienhaaran,
tien, jonka pääsä hän nyt on,
keilaniemessä, siellä jossa elämänkerma
on
kuohkeimmillaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti