metsälenkillä,,

metsälenkillä minun ei tarvitse

puhua,

aistia vaan,

katsella, olla ja ihailla,

sillä elämä on kauneimmillaan

täällä,

sillä olenhan ikimetsässä,

karsimattomassa metsässä,

jossa jokainen asia elää vaikka osa on kumollaan,

sikinsokin pientareillaan,

sammaloituneina, toiset taas ylväänä taivahan 

pilviä kutittelevat,

samalla kun tarjoavat oksiensa suojista turvapaikan

luontolintusille,jotka eivät halua kiireenhälyn

tarttuvan siipisulkiinsa

 

kävelen,

vaikken mihinkään,

sillä jokainen askeleeni tuo

eteeni asioita,

joita en ratikan ikkunoista

havaitsekkaan