syystuulet riputtelevat
lehdettömiä puita,
mutta ikipetäjää ne eivät saa
hievahtamankaan,
sillä se on juurettunut elämänsyvälle,
niin mahtavasti,
ettei sen runko kaadu kuin
luojan tahi karsijan kädestä
syyskuun hiljaiset hetket, haapapuun lehtien huminatkin hiljenneet kesänheleät jääneet, jäljellä on vain todellisuus arjen maanantait,kaikki...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti