oon iloisimmillani
keskitalvella,
kovilla pakkasilla,
silloin kun nuotionsavu ei leijaile
sinne tänne vaan nousee suoraan
ylöspäin,
silloin kun hiihtelen salokankailla,
noilla ikimetsäisillä taipaleilla,
jossa äänetkin huurtuvat,
sillä
siellä elämän on vitivalkoista,
hohtavan puhdasta,äänetöntä,
on vain silmänkantamattomiin
lunta jolla on hyväntuulinen ilme
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti