lumi narskuu tossujein
alusil,
poskeni punertuvat,
sillä on kuulas aamu,
pakkassäällä huurrutettu,
mutta se ei jänönpoikaa haittaa,
vaan ilomielellä pellonlaidalla
pajunoksaa taivuttelee,
evääkseen maistelee,
kauempana oleva nyystölänlahti on saanut
jäävaipan,joka ei viellä pilkkijää kannata,
mutta silti näen siellä yhden
aamulenkkini on tutun mittainen,
minulle mieluimnen,sillä
näin saan joka askelella
elämänvirtaa päivääni
täällä ajattelen niitä
näitä,
mutta yhä useammin en mitään,
sillä se keventää etenkin
lenkin loppusuoralla, jolloin usein
olen aamulenkkini johdosta etukenossa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti