katselen itseäni,
mutten peilistä,
vaan sisäisesti,
katson aikojeni alkuun,
varsipolullein,kohtalonmutkiin,
hyviin ja huonoihin päiviin ja näen
niissä heijastuksen onnellisesta
ihmisestä,
siksi katson korkeuksiin,
hymyilen ja meen taas
hyvät hetket syntyvät hetkistä joita tehdään korjaillaan, ajankuvaan sovitetaan ja etenkin niistä joissa jokainen luopuu jostakin toistensa ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti