katselen itseäni,
mutten peilistä,
vaan sisäisesti,
katson aikojeni alkuun,
varsipolullein,kohtalonmutkiin,
hyviin ja huonoihin päiviin ja näen
niissä heijastuksen onnellisesta
ihmisestä,
siksi katson korkeuksiin,
hymyilen ja meen taas
suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti