välillä on hyvä
masentua,
penkoa syntyjä syviä,
itsetuntonsa mutalätäköissä
piehtaroimista
ihteään kääntelemässä,
vääntelemistä,
jotta taasen pystyy katsomaan
valoonpäin,elämään,jossa tarvitaan
sinun jokaista hetkeäsi
syyskuun hiljaiset hetket, haapapuun lehtien huminatkin hiljenneet kesänheleät jääneet, jäljellä on vain todellisuus arjen maanantait,kaikki...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti