hiihtelen talvisäässä,
tuiskuisassa pakkaskelissä,
hymyilen,sillä olen kaiken kauneuden
keskellä,keskellä herkkiä hetkiä,pakkaspäivän
tuokioisii,jotka ottavat minut vastaan hymysuin,nauraenkin,
sillä olenhan ihminen,hiihtelijä ja hetki, josta luontokin tykkää,
sillä en pahojani tee,karsi luontoain,
en pinoa elämää,vaan hiihtelen hankikantosillaan,elämän kauneimmilla
seutuvilla,kuurankukkaisilla peltosilla,huurtuvan pakkasten selkosilla,
siksi miun suksi luistaa hymyssäsuin,eikä luontonikaan siit pahoillaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti