kauniin talvinen,
pakkasella huurrutettu
hetki,joka hymyilee
keväisen vienokkaasti,
saaden posket punoittamaan,
kuurankukat kukkimaan
jalkojeni alla narskuu
pakkaslumi,
joka saa jälkeni näyttämään
vauhdikkailta ,vaikka en pidennä
askeltani, sillä ahmin kaiken
mitä kävellessäni näen
luontoeläinten jäljistä
tunnistan vain kotipihani
lähimmät,rusakkojen,oravien
ilveksen ja variksen,ketunpojankin,
peltohiiren,
mutta muutamat jäävät arvailujen
varaan,
mutta saattavat mielikuvituksen
liikkeelle,
mutta en usko ettenkuin näen
toisetkin samanlaiset jäljet, tahi
itse tekijän,mutta se taitaa olla jo liikaa
presidentinvaaleissa käytin oikeuttani,
äänestin ennakkoon,sillä ehdokkaaseeni
on juurtunut luottamus,päättäväisyys ja ennenkaikkea harkitsevaisuus, jota ominausuutta en havaitse muissa ehdokkaissa,
siksi luotan häneen, kuten suomalsiseen
jääräpäähän,sisukkasseen kalevalaiseen juurakkoon,joka ei taivu pahimmankaan hetkellä
tunnin lenkki kävelty.yksin, muttei yksinäisesti,
sillä vierelläni oli kaikki suomalainen
kauneus ja jäljet jotka toivon tapaavani
viellä,sillä jos ne ovat ikimetsän vaeltajan, aran kulkijan, olen suurten
jälkien kera tallustellut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti