idästä nousee aamun
sarastus,
päivän ensi kosketus,
päivänvalo ja huomen,
sillä silkkitie
kuljetuttaa sieltäpäin
hyvinpäin
niinpäin
jotta aamut alkaisivat
hymyillen
päivät nauraen ja illat
hyräillen,
sillä onhan silkkitie
elämäntie
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti