kevään
varttujan,
suvimielen odottavaisen,
sillä luontoäitee tyhjentelee
talveaan,
tekee tilaa keväälle,
suvisuloiselle,
siksi hää roiskii pakkassäillä,
lumikeleillä liukkahilla,
hyisillä talven rippehillä
vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti