kietoutuvat
kynttilänliekin
viereen,
villasukat jaloissaan,
mutta eivät viluissaan
peloissaan,
vaan tunnelmoidessaan,
sillä syksyllä mieli
mieluiten hiljentyy,
itseensä kääriintyy,
antaen itselleen aikaa,
sillä se luo hyvänmielen
taikaa
ihminen ja luonto yksi samassa elämänsä jonossa, aikojensa alussa,yksin kahdestaan, kunnes aikansa lahottuen kannottuu, syksynlehdet päällee...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti