puitten latvoja heiluttelee,
varista oksallaan keinuttelee,
kauluksiani ylös nostattelee,
jalkojani
rivakkaammin eteenpäin siirtelee,
kasvoni vastatuulta halkovat,
mutta mieleni hymyilee,sillä joka
askeleelta olen lähempänä kotiain,
elämän pyhintäin
kevätlintu pienokainen liitelee ensimmäisiä liitojaan, kiertelee ja katselee, puitten ja pensaiden oksoille istahtaa, elämänkauneutta ihaile...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti