puitten latvoja heiluttelee,
varista oksallaan keinuttelee,
kauluksiani ylös nostattelee,
jalkojani
rivakkaammin eteenpäin siirtelee,
kasvoni vastatuulta halkovat,
mutta mieleni hymyilee,sillä joka
askeleelta olen lähempänä kotiain,
elämän pyhintäin
kaikkea ei kannata realisoida, sillä sitten olet toisten omilla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti