syyskuu,värikkään
harmahtava,
pikkuhiljainen,
sillä äänetkin vaimenneet,
linnut poispäin lentäneet,
mutta sadepisarat tulleet,
nuo luontoäiteen
vesipisarat jotka tekevät
lätäkköön ympyrän jonka
hetimiten muuttuu
tasaiseksi, sellaiseksi josta
näen itseni ja sinitaivaalla
lentävän tuulihaukan
joka päivystää revirillään,
näkee samnakon, joka
aivastaa ja samalla hyppää
ruohikkoon jota
kiiltomato valaisee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti