elämäni on liian usein
pukeutunut ohikulkijaksi,
häneksi joka näkee vain
itsensä,eikä heitä
niitä jotka mielellään olisivat
seurassain
tänään kuten eilenkin
olen itseni juoksuttama,
sillä minut on kasvatettu
olemaan,tekemään,muttei
siihen että pysähtyisin ja katselisin,
tunnustelisin elämää,sen jokaista
minun täytyisi pystyä
valjastamaan itseni
hetkiin,jolloin en ole jokapaikan
ensimmäinem
menevin,
sillä se aika tulee,jollei luontoni
tule tuekseni,
luononi, jonka olen liian
usein olankohautuksilla
ohittanut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti