en aluksi rohjenut,
mutta sitten ojennuin,
tein ja ahersin,
loputtomiin yletyin,
kunnes
huohahdin ja ymmärsin, että mitä
hittoa minä kaikilla teen,
miksi minä haluan ylettyä itseäni kauimmaisiin,
siksi asetuin,
itseni viereen istahdin,kuuntelin luontoain,
tuntojain,
ympäristöäin,ohikulkijoita ja heitä jotka menivät ja
silloin vasta hymyilin,vapautuneen kevyesti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti