katson kuihtuvaa
luontopuuta,
puuta joka oli ennen
elämänsä kunnossa,
tuuhea ja täynnä elämänlehtiä,
joita myötätuuli tuhisutteli,
tänään se on kuihtunut ranka,
eikä sen oksilla yksikään
elämänlehti,
laulava lintunen
nyt puu on surullisen näköinen,
niin minäkin,
sillä puun ohikulkiessani
vuosien varrella se on tervehtinyt
aina elämäntuulisesti,niin mukavasti
että mieleni on hymyillyt lopunpäivät
jatkan matkaani,muistellen,
sillä ne juoksuttavat minua,
sillä auttoihan puu minut
aikanaan lenkkeilyn pariin,
silloin jolloin olin elämäni alamaissa,
lopunkulunut,
kiitos, elämäni luontopuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti