talvi on kylmän viileää,
valkean pehmeää,
kinoksii ja hiihto
latusii,jälkiä,
jotka eivät näy kesäisin,
siksi olen tottunut tuntemaan
pihapiirini ujoimmat vierailijat,
ohikulkijat
tänäänkin huutelin huomenet
kärpälle,eilen isokissalle, toissaaamuna
ihmeekseni näin suden tassutelleen kauriin
jälkiä seuraten,
laitoin sukset jalkaani ja seurasin jälkiä
kauriin kohtalonmutkaan asti.
olin surullinen,mutta sittenkin onnellinen,sillä
luonto on julmuudessaankin rehellinen,sillä se ei
karsi itseään tuhonportille,kuten ihminen tekee
aukkohakatessaan,soita ojitellessaan,ikimetsiä
karsiessaan
talvi on rehellinen hetki,
puhtaan valkoinen,
kuurankukkainen,
hetki jolloin
elämä
on
sijoillaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti