ikimetsän kätköissä,

ihmisen tulisi silloin tällöin

patikoida ikimetsään,

istahtaa lahopuun kannolle ja

aistia ympäristöään,

luonnonrauhaa,

hetkiä jotka hyväilevät

toisiaan,

kuunnella lintujen laulusii,

kahella tuulten taivuttamia

metsäpuita,sammalpeitteessä asustavia

elämämme mahdollistuttajia,

jotta hän pystyy ymmärtämään

myös sen ettei ihminen voi elää

kuten luonnon pienimmät,arimmat,

ne jotka ovat juurettuneet ikimetsän

salokankaille,

vaan hänen täytyy pystyä interkoitumaan

luontonsa kansaa,

karsia sitä kestävänkehityksen

mukaisesti,

luoda ja rakentaa toimeentuloaan,

tulevaisuuttaan hyvinvoivasti