kesäiset heinäpellot,
syksyiset hillasuot,
punaposkiset
hankiset,
kevään ensimmäiset hymynväreet
saavat vuoden näyttämään mukavalta,
vaikka niiden välissä joskus
hammasta kiristääkin,
hermot ovat pingoittuneet viulunkieliksi,
silti
ne sitä ovatkin,
sillä
jos kahtelet ympäristöäisi tarkemmin
vuodenaikojen sävyjä,
hetkiä joita luoteistuuli keinuttaa,
myrskytuulet puistattelee,
pakkasyöt halloittaa,
näet todellisen suberfoodin,
elämän, joka on aina ollut lähelläsi,
muttet vain ole seisasahtunut aistimaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti