anna katseesi
levätä
keväänkukassa,
tuossa pienenhetken heiluvaisessa,
niin murhees haihtuu suvituuliin,
olosi lomautuu kuin tuolla luonnon
luomalla pienokaisella,
hetkenolon keinuvaisella,
joka vain hetkenverran mättähällään
hymyää
katso asioita itsenään, äläkkä tee niistä pienempiä suurempia, sillä silloin ne pursuavat käsittämättömiin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti