ole kuin kevätkukkanen
joka ei vanhoja muistele,
vaan puskee lehtensä
ankeimmistakin kivenkolosista
suvituuliin heiluviin,
yöttömänyön sydämmiin
ole kuin hetki joka ei vanhoja
kysele,
vaan tupsahtaa uusille sijoilleen,.
ei marmattele,
voivottele, vaan on hetkisenssä
ja sitten toinen
älä jää roikkumaan
entisiin,
ihstele niitä vain,
raamittele ja silittellen
muistele,mutta muistaen että sinun paikkasi
on huomenna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti