puskaparkkeilua,,,

kesäsateen luonto

on täynnä

elämänpisaroita,

herkkiä hetkiä,

jotka hymyilevät,

puitten lehdillä keinuilevat,

kunnes tipahtavat

ruohontupsulle ja siitä

tupsun varpaille,

juurilleen

 

sade ropisee retkeilyauton kattoon,

se on rauhoittavaa,

muttei unettavaa, sillä

mieli tykkää tyynyttyä pisaroiden tahtiin

 

käki kukkuu kauempaa,

tasaisesti,

tarkka tyyppi,

nuuka ainakin,sillä pesiihän se

muitten lintujen huusholleihinkin

 

olen puskaparkissa,

metsälammen rannassa,

yön sylissä, suviyön

kainalossa, jossa kuulen elämänäänet,

nekin jotka on sanottu aikoja sitten,

virkotaan myöhemmin

 

olen yön tässä,

sitten siirryn syntymäseudulle

savonlinnaan, sen jokaiseen, kiertelen lapsuuttani,

sukujuuriani,

kuljen ja kahtelen.fiilistelen.sillä olenhan

luontoäiteen onnenpoika, joka arkisin

elää brosessien hallinnoimissa ympäristöissä,

siellä missä elämä on aikataulutettua,

mutta täällä olen kuin syvimmässäin