suo,,,

hiljaa kuiskaava suo

on kukittanut itsensä

syksynkirjavaksi,

kauniin oransiseksi,

kävelen varoen,tunnustellen,

sillä niin tulee suolla tehdä,

sillä suo ei metelejiöitä kaipaa,

vaan humpsauttaa suonsilmäkkeeseen,

sinne ikuisuuksien kätköön 

 

lakkaämpärini täyttyivät

hetkessä,

sillä osuin hyvään kohtaan,

nyt huilaan ikimännyn

käppyrällä,

kuunnellen suon tuhinoita,

samalla kun huomaan

kurkipariskunnan

popsivan karpaloita,

harmittaa kun ei ole enempää

ämpäreitä,sillä suo onb´ punaisenaan

marjoja

 

talsin takaisin jälkiäni myöten,

ilta tummenee arvokkaasti,

luonto hiljenee

tyylikkäästi,

luontolinnut vetäytyneet

pesiinsä,

on hiljaisuuden herkullisin hetki,

aika jolloin kaikki sanat on

sanottu