aamukasteinen järvenpinta
huokuu yöstään,
kaislikot tuoksuvat rannoiltaan,
tervattu puuvene itseltään,
kalalokki liitelee tutusti,
etsii aamukalastajaa,
ei minua luonnon ihastelijaa,
sillä mulla ei ole tuomisia
olen hiljaa,sillä haluan
olla ympäristön jäsen,
niinkuin kaislikonvarsi,lumpeenkukkanen,
kalliolla kasvava vaivaismänty
täällä ei tarvitse kauan etsiä
itseään,
sillä sen aistit ympäristöstäs,
täällä minunkin murheet haihtuvat aamuusvaan,
hetkiin kun haistelen elämänmenoa,
hetkiä joita ei ole ihmisvoimin rakenneltu,
vaan luontoäiteen,hänen jonka luomistyö
on elämämme kehto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti