olen elämäni kokoinen,
joskus enemmän,
toisinaan vähemmän,
mutta aina itseni
mukainen,
mukana menevä,
sillä olen elämäni lapsi,
kohtaloitteni kasvattama,
siksi minusta on karsiintuneet turhat,
ne jotka tarttuisivat elämän turhimpiin
suomalaiset eivät enää ajattele yhteiskunnallisen isänmaallisesti, sillä kotimaa on laajentunut muualle eurooppaan, siksi meitä ei kiinnosta...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti