puistonpenkillä istuu
yksinäinen,
vanhuksen näköinen,
kaksikymppinen,
hän joka on elänyt elämää
joka jättää jälkensä sirompaankin
ihmiset ohittavat hänet nopeutetuilla
askeleilla,
katseen kääntämisellä,
jotteivät heidän tuntonsa heräisi
meistä jokainen voisi istua tuossa
ohitettavana,
poiskatsottuna,
mutta meillä on käynyt parempi
tuuri,
olosuhteemme ovat ympärilläme olleet
vähemmön ohdakkeiset jotta olemme
saaneet kasvaa
hyvinvoinniun terälehdillä,
josta pudotassamme olemme olleet kyllin vahvoja
selvityymään,ankariakin kokemaan
sairaudet vammauttavat ihmisiä,
etenkin henkiset, jotka ovat jääneet
hoitamatta,
siksi monet ovat alistuneet
päihteisiin,pirunjuotaviin, jotka johtavat
puistionpenkiltä ennenaikaiseen hautaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti